isä

Voimasi uupui olit väsynyt niin.
 Me katsoimme silmiisi sammuviin.
Toivotimme :isä rakas hyvää matkaa
 sun täytyy tästä yksin jatkaa
.Mut seurana sulla on enkeleitä
 me hyvästelemme silmissä kyyneleitä..     

maanantai aamuna rakas isäni nukkui pois, syöpä vei voiton.
olin pariviikkoa kotiseudulla, raskaalla matkalla... Isä oli saattohoidossa Kemin vuodeosastolla os 1, sinne erittäin suuret kiitokset ihanat hoitajat ja ihana lääkäri.. meidät omaisetki otettiin todella hyvin huomioon ja isä sai tosi hyvää hoitoa..
Tässä isän sairastumisen aikoihin on ollut hirveän rankkaa, en ole tänne aikaisemmin oikein kirjoitellutkaan tästä kaikesta.. itsellä ollut kans tosi vaikeaa kun matkaa on yli 250km ja kulkuyhteydet todella surkeat.. oon etsinyt onko Kuusamossa omaisille vertaistuki ryhmää eikä ole, välillä tuntui et oon ihan yksin kaikein tämän keskellä, ja läheisienkään kans en voinut välimatkan takia olla...
mut kyllä tässä oon raivoissaan ku kuullut kaikkea miten länskässä on isää kohdeltu, suoraan sanottuna jos potilas ei väsy taisteleen niin se väsytetään...aivan hirveetä.. ja isäni oli luonteelta todella positiivinen ja taistelija luonne, kuvastaahan se luonnettaki kun on yli 50 maratooniaki juossut..
tuntuu hirveältä ajatella et isä on todella pois et en voi enää kuulla isän ääntä, enkä  nähdä sitä muualla kuin unissa... elämä  on epäreilua...